kondooritar

Hilkka Paganuksen muistolle osallistun täten runotorstaihin.


Katseeni ei ole lasittunut,
Sillä rakastan elämää
Kuin viimeistä päivää

Se jo on monta kertaa ohitseni lipunut
Kuin aavelaiva liikennevalojen loisteessa

Sitä katselen tuulilasini lävitse
Kun työhöni ajelen saabillani

Kaippa siitä riittää
Muisteltavaa myös kotimatkalle
Niin Kuin tätini Ritva Parkkonenkin muistuttaa
Nyt ovat jo toiset ajat
Ja lasejamme täyttävät miesrakastajat
Nuo kulttuurin kultakehdon vaalijat,
Todellisen totuuden etsijät ja halaajat
Liityn nyt siihen harmoniaan
Kultakelloin, sirpaloin' soinnis soin!

Vaan nyt on kaasun painannain aika,
Lasis on ihmisen taika.
Lähellä sydäntä,
itseasiassa aivan jokainen sydämessään
Voi tuntea liikenteen valon, soinnin, lämmön ja loiston
On aika taas laputtaa!